Maaliskuussa hiihdetty hirmuisesti, tehty tulia töiksi, heilutettu hyvästejä. Kuljettu kelkkojen kadonneita jälkiä, toivottu taukoja tulisijoille. Häkellytty valloittavasta valosta, pidemmistä päivistä. Pyyhkäisty suksilla pimeyksien reunoja, painuttu pehkuihin piilossa pakkasilta.
Harvoissa harmaissa päivissä häilynyt hiljaisuus. Hetket jääneet tuntureiden taitoksiin, jämähtäneet jonnekin joutilaina. Pilvet painaneet paljakoiden päitä, pidellen piilossa kadonnutta kauneutta. Kunnes. Tuntureilta nähty naapuriin, kauaksi kaikesta kuroteltu. Siniset taivaat säteilleet selittämätöntä, valtamerille vastuksina. Todistettu tuulen taikatemppuja, lumen moderneja muodostelmia. Kurujen katveessa mykistytty mahtavista maisemista. Vyöryt vaanineet varoituksissa, lumet lohjenneet liikkeelle. Kiirunat kiiruhtaneet kieppeihinsä, köpötelleet kuvilta karkuun. Kevät kokeillut kotiinlähtijöitä. Tiputtanut tykyt taipuneilta puilta, neulaset hankien heinikoiksi. Metsät muuttuneet matkailijoille mahdottomiksi. Lämmöstä loukkaantunut lumi laittanut hiihtäjät hikoilemaan. Järvellä lykitty viimeiset tasaiset tahdit, todistettu valon voimaa. Tuntureiden tuolla puolen, kesken kotimatkan, kaivattu jo tutuille taipaleille.
0 Comments
|