Heinäkuu oli haikea, vuoden viimeinen viivähdys. Aika meni tallentaen muistoja pieniin pikselimaailmoihin. Mieli maisteli vuoden värikkäitä maisemia, miettien tulevia kaupungin kaltereita. Kesä tuntui tulevan ja menevän, huomaamatta haihtuvan.
Helle tuskin haastoi huilaamaan, kelit jatkuivat kummina. Toisella polku piirsi pitkän reitin, kantoi läpi kolmen valtakunnan rajan. Toinen kävi lähimetsän laidoilla mittaamassa tuttujen puiden paikkoja, kurkistelemassa kivien koloihin, katselemassa järven juhlallista pintaa. Vuosi kiertyi loppuun. Pimeiden polkujen varjot välkkyivät viimeisiä kertoja, öiset äänet vaimenivat korvakäytävissä. Illan viimeisinä tunteina herkuteltiin hiljaisilla hetkillä, haikailtiin käymättömiin kohteisiin. Kohta olisi aamu, niin kuin aina oli.
0 Comments
|