Kesäkuu kietoi kulttuurin ja kaihon kohdilleen. Kätkeydyttiin korpien kainaloihin, leijuttiin koskien kivikoissa veden vietävänä. Iltaisin kaiveltiin lämmintä lautasille ja luiden päälle. Aamut olivat kasteesta kankeat, muuttuivat liikkeessä lopulta lämmöksi. Kasvit kukoistivat vasta kuun lopussa, loivat kuvaa kesästä. Joki joudutti matkaa menneisiin, uudenlaisiin ulottuvuuksiin. Pysähdyttiin mieleisissä mutkissa, mietittiin kuohuavia koskia. Kokeiltiin kuulolla tietää, vasta veden päällä varmistuttiin. Hiidenkirnussa hirvitti, lopulta kuitenkin humalluttiin hauskuudesta. Tukkilaisjätkät tuulettivat taitojaan, opettivat kärsivällisyyden keräämistä. Tukit poljettiin pyörimään, juostiin kunnes upottiin. Taisteltiin motin muodostamisesta, kovimmasta halonhakkaajan maineesta. Sauna lämpeni satavuotiaalla perinteellä, pesi puhtaaksi savotasta. Löhöiltiin laitureilla, kun oli lämmintä, kastettiin talvi iholta. Taivas tarjoili odottamisen intoa, pilvien punoittavia reunoja, tummia matalia mattoja, korkeuksiin kumpuavia kauneuksia. Aurinko valaisi harjujen hiekkaisia törmiä, kainosti kimaltavia kuusikoita. Kuu kävi kokeilemassa kauanko vielä kehdataan kylmettyä. Kuuli kai pahat puheet kesästä.
0 Comments
|