Huhtikuu huokaillut kevään kylmyyttä. Maa tuoksunut miedolle mudalle, silmut sinnitelleet lämmön läikähdyksissä. Kukat kaivanneet kevättä, kurkotelleet korkeammalle. Jäät häipyneet järvistä hileiksi, tuuli huuhtonut hippusetkin. Kuljettu siellä täällä, vetten päällä.
Meri vatkannut voipuneita vaahtopäitä, halo halannut rannalla notkuvia. Rantahiekat lainehtineet lempeästi, luulleet lämmön tulleen. Torneista tihrustettu lintujen leikkejä. Harvinaisuuksia havaittu, tavallisia taivoiteltu. Opittavana laulurastaiden rallit, varpusten viserrykset, tunnistettu taajuuksia, tajuamatta. Vesien viileys värisyttänyt, valuvat virrat vieneet mukanaan. Melottu mutkittelevia matkoja, kiviä kopsuteltu. Kaivattu vesien vapauttavaa väljyyttä, vakavoiduttu viattomista tuulista. Lumi leijunut kevään kantapäille. Taivas tukehtunut valkoiseen valoon, illoiksi valjennut väijymään pensaiden pimennoista. Hiljennytty, heinien hiiskuessa hulluuksia kevään tulosta.
0 Comments
|