Syyskuussa satoi vain kahtena päivänä, ajatelkaa. Luonto alkoi valmistella talvea jo varhain. Kaislat karistelivat röyhynsä ja alkoivat vartioimaan autioituneita rantoja. Aamun kosteus helisi hämähäkinseittien taidonnäytteissä. Puut vaihtoivat värikkäät vaatteet ja riisuivat ne sitten myöhemmin poluille.
Polkujen varsille pullahteli sieniä, kaikenlaisia. Painettiin mieleen niiden merkillisiä piirteitä ja niille muistisääntöjä. Mustikat maistuivat laimealle mehulle, onneksi aamupuurot saivat lisäkseen pirteät puolukat. Muutama minuutti oli aina aikaa kyykistellä talteen päivän lisäravinteet. Kuivat päivät olivat pohjoistuulen viilentämiä. Vesi näytti voimiaan pienellä järvellä mutta leppyi pian. Meloessa varpaat kohmettuivat ja muistuttivat palaamaan rannalle. Joutsenlapset olivat vahvistuneet ja olivat jo kooltaan aikuisten kaltaisia. Hailakka harmaus ja hapuilevat liikehdinnät olivat vielä vaille huipennusta. Päivistä varisi puhti iltaisin. Nukkumaan sai mennä pimeässä, pilvet peittelivät taivaan vielä tähdiltä.
0 Comments
|