Joulukuussa lumi jäi jäistä jälkeen. Kylmä yritti paikata päivien pimeyttä, puhalsi kuurat kasvien koristeiksi. Jäädytti järven kirkkaudeksi, muutti myöhemmin marmoriksi. Siinä välillä kantoi pilkkijän, otti vastuun meidän saapastelusta ja suksien suhinasta. Lopulta kengän kärjillä kokeiltiin kestävyyttä, kuvattiin kylmän kaunistamia rantamia.
Tässä kuussa kuljettu muille maille. Harvoina pakkasen puremina päivinä pakahduttiin soiden säihkeestä, seisoskeltiin metsäsaarekkeiden suojissa. Järvien rannoilla ihmeteltiin suhruisia sumupeitteitä. Mutkaisissa männyköissä mietittiin sirkutusten soittelijoita. Kuljettiin kaidan kolun katveessa, kunnes metsä näytti näkymättömän maisemansa. Pimeys pakotti aikaisin nukkumaan, käski painamaan silmiä umpeen heti hämärän tullen. Jouluna vihreys viettää juhliaan, päivät pitenivät sateen suojissa. Mieli menee menneen äärelle, suunnittelee jo hieman seuraavia siirtoja. Uutena vuotena talvi on taattua ja vihreys tulee säihkymään tummalla taivaalla tuntureiden taikaa. Toivotamme tulevalle vuodelle arvokkaan hiljaisia hetkiä luonnossa liikkuville.
0 Comments
|