Unet ulkona alkoivat elokuussa. Laavu tarjosi meille suojaisan ja lämpimän vuoteen. Aamut olivat kirkkaita, kuin lapsen mieli. Herätessä peilityyni lahden poukama oli monesti kuin maalauksesta. Jokainen ruoko, veden viiva ja kiven reuna oli viilletty kuin veitsellä maisemaan.
Järven rannassa ihmeteltiin aamuisin ja iltaisin monenlaista. Elokuinen taivas tarjoili puhtaita valkoisia näytelmiä. Yläpilvet muodostivat hapsuja, viiruja, palleroita ja kiemuroita. Eräänä aamuna vyöryi suuri rullapilvi taivaanrannasta humahtaen yli. Mantelinmuotoiset hattarat seurasivat näytelmän seuraavassa osassa. Loppukesästä joutsenperhe oli monilukuinen. Pienet kulkivat vanhempien perässä varoen, toisinaan rohkeasti porukasta erkaantuen. Pulahtelivat veden alle ja räpistelivät välillä hädissään joukon jatkeena. Elelivät omia aikojaan, tulivat ja menivät ruoan perässä. Kuun vaihtuessa aamunsini alkoi enteillä syksyä, usva peitti eilen nähtyä. Kaislat törröttivät tyhjyydessä muistuttaen toisesta elementistä. Rannan viivat olivat kuitenkin jo kuukauden aikana painuneet mieleen, siellä ne kulkivat toisella puolella järveä, odotellen auringonvaloa. Elämä haki uutta rytmiään. Vieraalla maalla, vieraassa seurassa oli kuitenkin helppo olla.
0 Comments
|